Vaaleissa ehdokkaat ja puolueet kamppailevat kuntalaisten äänistä.
Menestyminen vaaleissa merkitsee ehdokkaalle pääsyä valtuustoon ja
puolueelle menestys antaa entistä enemmän valtaa. Kaava on aika
yksinkertainen: mitä enemmän puoluetta äänestetään, sitä enemmän puolue
saa valtuutettuja valtuustoon ja sitä enemmän puolue saa valtaa.
Puolueiden lisäksi myös erilaiset valitsijayhdistykset voivat
asettaa ehdokkaitaan vaaleissa. Kunnallisvaaleissa valitsijayhdistyksen
perustamiseen riittää kymmenen henkilöä (18-v). Hämeenlinnassa
suurimmat puolueet ovat vaaleista toiseen olleet SDP ja Kokoomus.
Vaalien jälkeen nämä kaksi puoluetta päättävät keskenään aika pitkälle
miten luottamustoimet tässä kaupungissa jaetaan. Kun SDP ja Kokoomus
ovat valinneet parhaat päältä ja muutkin puolueet ovat jotain saaneet,
alkaa kunkin puolueen sisällä kamppailu siitä, kuka minkäkinlaisia
luottamustoimia saa. Keskeisille luottamuspaikoille, joita ovat
valtuuston puheenjohtajat, kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja
lautakuntien puheenjohtajat, valitaan yleensä kokeneita ja paljon ääniä
keränneitä valtuutettuja.
Luottamustehtäviin saattaa päästä, vaikka ei henkilökohtaista
menestystä olisikaan vaaleissa tullut. Monet puolueet palkitsevat
esimerkiksi puolueensa vaalityöhön osallistuneita aktiiveja lautakunnan
jäsenyydellä. Myöskään kaupunginhallituksen jäsenen ei tarvitse olla
valtuutettu.
Nuoria ei paljoakaan näy valtuustossa eikä lautakunnissa. Eikä
nuoria liiemmälti näkynyt viime kunnallisvaaleissa myöskään
äänioikeuttaan käyttämässä: alle 25-vuotiaista vaivautui äänestämään
vain 1/3. Vastaavasti kaikkein innokkaimmin äänestämässä kävivät
eläkeläiset, joista äänestämässä kävi 3/4.
Onko siis ihme, että julkisuudessa kannetaan huolta enemmän vanhusten palvelutalosta kuin nuorten kannalta tärkeistä asioista?
Mika Kantola
Hämeenlinnan seudun mediakeskus