Hämeenlinnan Yhteiskoulun lukiossa järjestettiin keväällä 2003 historian ja äidinkielen yhteinen vaalikurssi, joka toteutettiin verkkokurssina. Kurssilla opiskelijat tarkastelivat eduskuntavaaleihin liittyviä aiheita. Oheisen työn on tehnyt Leena Niemi.
Kenen asialla? Ajankohtaista Arvot ennen Arvot nyt Lyhyesti
Millaisia kolme suurinta puoluettamme olivat, kun ne perustettiin ja mikä on muuttunut tähän päivään tultaessa?
Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen edeltäjä,
työväenpuolue piti vuonna 1901 ensimmäisen
puoluekokouksensa, mutta ensimmäinen merkittävä
puoluekokous oli vuonna 1903 Forssassa, jossa puolue hyväksyi
marxismiin pohjautuvan ohjelman toimintansa perustaksi. Suomen
Keskustan syntymävuotena pidetään vuotta 1906,
jolloin perustettiin Suomen Maalaisväestön Liitto Oulussa
sekä Etelä-Pohjanmaan Nuorsuomalainen Maalaisliitto
Laihialla. Kaksi vuotta myöhemmin nämä puolueet
yhdistyivät Maalaisliitoksi. Nuorin tämän
päivän suurista puolueistamme, Kansallinen Kokoomus sai
alkunsa vuonna 1918 Helsingissä. Sen perustajisto koostui
lähinnä monarkisteista, jotka halusivat Suomeen lujan
valtiovallan.
KENEN ASIALLA?
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue eli SDP ilmoittaa
ensimmäisessä puolueohjelmassaan hyvin selkeästi
olevansa ennen kaikkea köyhälistön aseman
edistäjä. Suurtilojen omistajat sekä ns.
kapitalistiluokka olivat niitä, joiden kyseenalaistamatonta
valta-asemaa yhteiskunnassa SDP pyrki heikentämään.
Sosiaalidemokraattien vaatimus oli, että
köyhälistön tulisi saada julkisen elämän
eri aloilla mahdollisimman suuri vaikutusvalta.
Sosialidemokraattien poliittinen linja vetosi etenkin teollisuuden
työntekijöihin, tilattomaan
maalaisväestöön, vuokraviljelijöihin ja
torppareihin, mutta varsinainen talonpoikasväestö
sekä itsenäiset pienviljelijät eivät
löytäneet SDP:stä poliittista kotiaan.
Tämän itsenäisen viljelijäväestön
etujen ajajaksi syntyi Maalaisliitto. Maalaisliitto halusi,
nimensäkin mukaisesti, että maatalous nostettaisiin
jälleen elinkeinona etusijalle ja maanviljelijät olisivat
yhteiskunnan kunniapaikalla omaa elinkeinoaan
harjoittaessaan.
Kansallisen Kokoomuksen syntymän aikoihin, vuonna 1918 oli
ajankohtainen hallitusmuotokysymys se asia, joka keräsi
ihmiset yhteen uutta puoluetta perustamaan. Kokoomuslaiset olivat
monarkisteja, ja näin ollen puolueen tavoitteena ei ollut
niinkään minkään erillisen
väestönosan elinolojen ja/tai vaikutusmahdollisuuksien
parantaminen kuin monarkistisen mielialan ajaminen Suomessa.
Nykyään, juuri vuoden 2003 vaalien jälkeen, puolueet
eivät halua profiloitua minkään yksittäisen
väestöryhmän etujen ajajiksi. Suomen
Sosialidemokraattinen Puolue peräänkuuluttaa tasa-arvoa
kaikkien mahdollisten ryhmien kesken sekä korostaa
työntekijän asemaa. "Työsuhde ei saa olla
alistussuhde" lukee sosialidemokraattien periaatteissa, jotka on
kirjattu ylös vuoden 1999 puoluekokouksessa.
Suomen Keskusta on tehnyt jo vuosien ajan kovasti työtä
päästäkseen eroon "maalais-puolueen" imagosta ja
hankkiakseen kannattajia myös kaupungeista. Keskustakin
lähtee liikkeelle tasa-arvosta, korostaen ennen kaikkea
kaupunkien ja maaseudun yhtäläistä asemaa, sekä
maakunnallisuuden merkitystä. "Keskusta haluaa
kehittää Suomesta yhteiskunnan, jossa maaseutu palvelee
koko Suomea ja kaupungit kaikkia suomalaisia." sanoo 1996
hyväksytty keskustan periaateohjelma.
Kansallinen Kokoomus ei sekään asetu minkään
tietyn yhteiskuntaluokan tai ryhmittymän puolueeksi vaan puhuu
vapaudesta, suvaitsevaisuudesta sekä
yrittäjähengestä kaikkia ihmisiä
yhdistävinä tekijöinä. Puolue haluaa turvata
elämän edellytykset kaikilla osa-alueilla, kaikille
ihmisille. Kaikissa suurissa puolueissamme on ymmärretty,
että he söisivät omaa kannatustaan, jos
yksiselitteisesti jättäytyisivät yksittäisen
väestöryhmän varaan. Uudella vuosituhannella ammatti
tai sosiaalinen asema eivät enää riitä
ihmisille syyksi äänestää jotakin tiettyä
puoluetta vuodesta toiseen. Koko kansaa koskevien
päätösten vastuullisuus vetää nykyajan
äänestäjien mielenkiintoa puoleensa.
Takaisin
AJANKOHTAISTA ENNEN -
AJANKOHTAISTA NYT
Vuoden 2003 eduskuntavaalien keskeisiin vaaliteemoihin kuului
verotus, joka aiheutti pientä erimielisyyttä niin
puolueiden kuin kansankin keskuudessa. Sosialidemokraatit haluavat,
että verotuksen vähäinen liikkumatila
käytettäisiin tarkasti työllisyyden tukemiseen ja
painopistettä siirrettäisiin työverotuksesta muihin
veromuotoihin. Sata vuotta aiemmin laaditussa Forssan
puolueohjelmassaan SDP vaatii kaikkien henkilöllisten ja
välillisten verojen poistamista asteittaisesti nousevalla
tuloverolla. Tämä olisi tehnyt mm. korkotulot ja
perinnön kovemmin verotettaviksi kuin työstä
ansaitut tulot. Perustamisensa aikaan SDP tahtoi myös
vallitsevaksi verotetun omaisuuden ilmoitusvelvollisuuden.
Vuonna 2003 Suomen Keskustalla on pitkä lista verotukseen
liittyviä kannanottoja. Pieni- ja keskituloisten verotusta
tulisi keventää, yhden tulonsaajan perheille pitäisi
olla oma veronkevennys ja yhtiöveron
hyvitysjärjestelmä täytyisi
säilyttää. Lisäksi keskusta haluaa
elintarvikkeiden arvonlisäveroa ja työnantajamaksuja
alennettavan sekä verotuksen painopistettä
siirrettäväksi ympäristöveroihin.
Vuosikymmenten kulumisen voi huomata, kun vilkaisee Maalaisliiton
puolueohjelmaa vuodelta 1908. Sen vero-osuudessa
keskitytään esittämään pyrkimyksiä,
joiden suurimpana hyötyjänä olisi ollut
maalaisväestö. Nykyiset, uuden vuosituhannen
veropolitiikkaan liittyvät tavoitteensa keskusta tuo
lähelle kaikkia suomalaisia, alleviivaten etenkin
heikkotuloisempien etuja. Tuossa ohjelmassa vaaditaan
välittömien verojen (lähinnä maavero)
poistamista ja sen korvaamista asteittain nousevalla perintö-
ja tuloverolla, joita täydentäisi varallisuusvero.
Välittömien verojen poiston ohella Maalaisliitto halusi
tietyille tarveaineille määrätyt tullit
alennettaviksi ja leimaveron korotettavaksi.
Kokoomuksen nykyisessä verotus-linjassa voi nähdä
yhtäläisyyksiä keskustan kanssa. Samoin kuin
keskusta, kokoomuskin haluaa työnantajamaksujen sekä
tuloverotuksen alentamista. Kokoomus kuitenkin keskittäisi
verokevennykset koskemaan kaikkia palkansaajia, jolloin huomattavin
hyöty tästä seuraisi suurituloisille. Omana
erityispiirteenään puolueen vero-ohjelmassa on vaatimus,
ettei yrittäjätuloa saa verottaa kahdesti. Muun muassa
maaverojen poistoa sekä yleisesti nousevaa tulo- ja
omaisuusveroa Kansallinen Kokoomus ajoi vuonna1918. Puolue tahtoi
kunnallisverotusta uudistettavan silloisten verotusperiaatteiden
mukaiseksi sekä laittaa varakkaiden kansanluokkien
ylellisyystavarat tehokkaan verotuksen alaisiksi.
Takaisin
KOULUTUS, SIVISTYS, TASA-ARVO -
MILLAISTEN ARVOJEN PUOLESTA PUHUTTIIN PUOLUEITA
PERUSTETTAESSA?
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue ajoi 1900-luvun alun Suomeen
täydellistä yhdistymis-, kokoontumis-, lausunto- ja
painovapautta, jotka tuohon aikaan olivat vasta lähinnä
haavekuvia. Koulunkäynnistä oli SDP:n mielestä
tehtävä yleinen pakko, ja opetuksesta maksutonta kaikissa
oppilaitoksissa. Vaatiessaan uskontoa yksityisasiaksi halusivat
sosialidemokraatit myös poistaa kouluista
uskonnonopetuksen.
Monet ihmisiä tasa-arvoistavat tekijät olivat
keskeisiä Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen
ensimmäisessä puolueohjelmassa. Se halusi esimerkiksi
maksutonta oikeudenkäyttöä ja oikeusapua, maksutonta
terveydenhuoltoa ja hautausta sekä niiden rajoitusten
poistamista, jotka asettivat naisen yleis- tai
yksityisoikeudellisissa asioissa miestä ala-arvoisempaan
asemaan.
Maalaisliito otti vuoden 1908 puolueohjelmassaan kantaa
kielikysymykseen. Sen mielestä jokaisen liiton jäsenen
velvollisuus oli edistää suomenkielen tulemista
vallitsevaksi sivistyskieleksi. Suomen olisi oltava virallinen
kieli, mutta ruotsinkielisten alueiden asukkaat saisivat asioida
omalla äidinkielellään. Yliopistojen ja
korkeakoulujen virallisena kielenä tuli Maalaisliiton mukaan
olla suomenkieli, eikä suomenkielisten alueiden
ruotsinkielisiä kouluja saisi valtion varoin tukea.
Naisten ja miesten tasa-arvon myös Maalaisliitto kirjasi
ensimmäiseen puolueohjelmaansa. Naisten ja miesten tulisi olla
täydellisesti samanarvoisia keskenään, eikä
sukupuoli saisi olla este virkaan nimittämiselle. Palkkauksen
niin naisilla kuin miehilläkin olisi oltava sama, ja
avioliitoissa myös naisilla hallinto- ja omistusoikeus.
Puolueohjelmassa otettiin kantaa jopa avioerotilanteeseen, jossa
Maalaisliiton mielestä lasten tuli ensisijaisesti
jäädä äitinsä hoitoon.
Koulutuksessa Maalaisliitto ajoi kaikille yhteisiä kouluja,
joissa uskonnonopetuksen tulisi säilyä, vaikkakin
ihmisille tulisikin antaa täydellinen uskonnon vapaus.
Koulujen pitäisi olla ilmaisia ja yleinen oppivelvollisuus
olisi säädettävä. Maalaisliitolle ja sen
perustajajäsenelle Santeri Alkiolle erityisesti
kansansivistyksen nostaminen olivat keskeisiä asioita, ja
siksi liitto vaati esimerkiksi kansalaisopistoja Suomeen.
Oppivelvollisuuden säätämisen kannattajiin kuului
myös Kansallinen Kokoomus. Vuoden 1918 puolueohjelmassaan
kokoomus peräänkuulutti lasten ja nuorten kasvattamista
siveellisyyteen ja sivistykseen, aikansa tärkeisiin arvoihin.
Koulun sivistävän vaikutuksen lisäksi kokoomus
halusi tukea suojeluskuntia, ja toivoi niitä perustettavan
koko Suomeen.
Kokoomukselle tärkeää oli, että
suojeluskunta-toiminta ei saisi minkäänlaista
elitististä luokkaleimaa vaan pysyisi avoimena "jokaiselle
laillista järjestystä kannattavalle kansalaiselle", kuten
ensimmäisessä puolueohjelmassa todettiin.
Sukupuolten välinen tasa-arvo piti Kansallisen Kokoomuksen
mukaan toteuttaa viipymättä paitsi yhteiskunnallisessa ja
taloudellisessa niin myös kirkollisessa suhteessa, jotta
nainen saavuttaisi yhtäläisen aseman miehen kanssa.
Tasa-arvo olikin asia, jossa kaikki kolme suurinta puoluettamme
osoittivat edistyksellisyyttä jo niitä perustettaessa.
Vastakkainen käytös olisikin ollut lähes mahdoton,
kun naisten asema yhteiskunnassa hitaasti mutta varmasti vahvistui,
ja he vuonna 1906 saivat yhtäläisen
äänioikeuden miesten kanssa.
Takaisin
KOULUTUS, SIVISTYS, TASA-ARVO -
PÄÄROOLISSA TÄMÄNKIN PÄIVÄN
POLITIIKASSA
Jos haluaa etsiä tietoa siitä millaisia puolueemme ovat
nykyään, saa epäilemättä eteensä
pinkan papereita, joissa korostuvat ennen kaikkea sivistykseen ja
suvaitsevaisuuteen liittyvät kysymykset. Ne ovat
kysymyksiä, jotka eivät ole menettäneet
merkitystään, vaikka ovat olleet ajankohtaisia
puoluepolitiikassa jo lähes sadan vuoden ajan.
"Sosiaalidemokratia - Vapauden ja tasa-arvon liike"
tiivistää SDP aatteensa, peräänkuuluttaen
kestäviä arvoja yhteiskuntaamme. Sosiaalidemokraatit
tekevät vapaudesta yhden keskeisimmistä poliittisista
lähtökohdistaan. Vapaus on sosialidemokraattien mukaan
arvo, jonka pitää olla mahdollinen ihmisille heidän
varallisuuteensa tahi henkilökohtaisiin ominaisuuksiin
katsomatta. Ainoana vapauden ehdollistavana tekona voidaan SDP:n
mukaan pitää toimintaa, joka vahingoittaisi toisia
ihmisiä, ympäristöä tai yhteiskuntaa.
Sukupuolten välinen tasa-arvo sekä luonnosta
huolehtiminen sisältyvät Suomen Sosialidemokraattisen
Puolueen käsitykseen vapaudesta. Niin naisilla kuin
miehillä tulee heidän mukaansa olla mahdollisuus
päätöksentekoon kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla
sekä oman tahtonsa mukainen valinnanvapaus. Vanhaa "punaista
aatteen paloa" voi vielä nykyäänkin
löytää SDP:n puolueohjelmasta. "Kansainvälinen
sosialidemokratia on sorretun puolella sortajaa vastaan,
vähäosaisen puolella vahvimman valtaa vastaan" hehkuttaa
puolue, muistuttaen samalla, etteivät kaikki asiat
politiikassa muutu, vaikka ajat muuttuvatkin.
Suomen Keskustan puolueohjelma toteaa, että keskustalaisille
"sivistys on itseisarvo, jonka merkitystä ei voi mitata
välittömästi rahassa". Sivistyksen
keskeisimmäksi osa-alueeksi keskusta nostaa itsensä
kehittämisen, johon ihmisillä pitäisi puolueen
mukaan olla mahdollisuus, asuinpaikkaan, sosiaaliseen asemaan tms.
katsomatta. Mahdollisuudessa oppia, on keskustalaisten vastaus
siihen, kuinka Suomea voitaisiin eheyttää ja
yksilöiden yhteiskunnallista vieraantumista estää.
Itseään puolue kuvailee: "Keskusta on paitsi
kansanvaltainen poliittinen puolue myös yhteiskunnallinen
uudistus-, kasvatus- ja sivistysliike." Koulutukseen,
työllisyyteen ja sivistykseen liittyvät kysymykset
keskusta nostaakin keskeiseen asemaan puolueohjelmassaan, puhuen
muun muassa työreformin, yrittäjyyden sekä
yksilöllisen valinnanvapauden puolesta.
Isänmaallisuus muodostaa vankan pohjan Kansallisen Kokoomuksen
toiminnalle. "Isänmaahan kohdistuvan kiintymyksen
ylläpitäminen ja vahvistaminen" on puolueen mukaan yksi
sen keskeisimmistä periaatteista, johon kuuluu niin Suomen
itsenäisyyden turvaaminen kuin kansainvälisten suhteiden
hoitaminen. Puolueen mukaan isänmaallisuus on sille "iloa ja
ylpeyttä kansallisista saavutuksista, luottamusta ja uskoa
tulevaisuuteen". Yksilön kokoomus näkee ennen kaikkea
yhteiskunnasta riippuvaisena yhteisön jäsenenä,
jonka vapautta rajoittavat toisten ihmisten sekä luonnon
hyvinvointi. Ollessaan vapaa on ihmisen kuitenkin kokoomuksen
mukaan kannettava vastuu päätöksistään ja
suhtauduttava tasa-arvoisesti kanssaihmisiin. Kristillinen
arvomaailma näkyy Kansallisen Kokoomuksen puolueohjelman
pyrkimyksissä, ja se myös suoraan todetaan: "Kokoomus
arvostaa pohjoismaista demokratiaa, humanismin periaatteita ja
kristillistä etiikkaa". Kokoomus pyrkii siihen, että
ihmiset eläisivät, kristillisen periaatteen mukaisesti,
siten kuin odottavan toisten elävän. Puolue tahtoo taata
kaikille suomalaisille mahdollisuuden koulutukseen, jonka olisi
perinteisen opetuksen lisäksi tarjottava mahdollisuus oman
arvomaailman ja maailmankuvan muodostamiseen.
Takaisin
LYHYESTI JA
YTIMEKKÄÄSTI
Kuinka puolueet nyt sitten ovat loppujen lopuksi muuttuneet
perustamisensa jälkeen? Toisaalta yhteiskunnan kehittymisen
vuoksi luonnollisia muutoksia on lukuisia, toisaalta vain harva
periaatteellinen asia on kokenut muutoksen.
Tärkeimpänä muuttuneena asiana voidaan ehkä
pitää puolueiden kannattajia. Kun 1900-luvun alussa,
kolmea suurta puoluettamme perustettaessa, SDP oli
työläisten, Maalaisliitto maalaisten ja kokoomus
parempiosaisten kaupunkilaisten puolue niin nykyään
kannattajien kirjo on huomattavasti laajentunut. Tällainen
laajentuminen on tuonut puolueille uusia haasteita, koska
kannanotot yhteiskunnallisiin kysymyksiin on ollut pakko muokata
enemmän koko kansaa hyödyttäväksi.
Positiiviseksi seikaksi sen tekee se, ettei puolueiden politiikka
ole niin keskitettyä kuin ennen, mutta negatiivisena puolena
voidaan toisaalta pitää tietynlaisen aatteellisuuden
häviämistä, kun puolueiden on täytynyt ruveta
vastaamaan yhä useampien väestöryhmien poliittisiin
vaatimuksiin.
Sukupuolten väliseen tasa-arvoon liittyvät kysymykset
ovat yhä olemassa tänäkin päivänä,
mutta niiden rinnalle on tullut myös suvaitsevaisuus ja
monikulttuurisuuden ilot ja ongelmat, joihin puolueetkin
yrittävät ottaa kantaa. Jos puolueita perustettaessa
niissä vallitsi yksimielisyys asioissa, jotka liittyivät
tasa-arvoisuuteen ja samaa avarakatseista linjaa niin SDP, keskusta
kuin kokoomuskin noudattavat ainakin paperilla, puolueohjelmissaan
koskien mm. pakolais- ja vähemmistökysymyksiä.
Ihmisten väliseen samanarvoisuuteen ja solidaarisuuteen
uskovat kaikki kolme.
Verratessa 1900-luvun alun politiikkaa nykyiseen voitaisiin
esimerkkinä käyttää pakettia: noin sata vuotta
taaksepäin tärkeintä oli sisältö, vaikka
käärepaperit olisivatkin olleet hieman nuhjuiset ja
nopeasti ympärille vetäistyt. Vuonna 2003 vähän
heikompikin sisältö kelpaa, kunhan se on myyvän
näköinen ja käärepapereiden pinta varmasti
silitetty viimeistä nurkkaa myöten.
Tekijä: Leena Niemi
Takaisin