Koulumme oppilaita maailmalla
Miksi lähteä vaihto-oppilaaksi ja minne mennä?
Vaihto-oppilaaksi voi lähteä kuka vaan 15-17 vuotias nuori. Hakuprosessin aikana pitää kuitenkin osoittaa avoimuutta ja positiivista asennetta, koska vaihto-oppilaan odotetaan sopeutuvan täysin vieraaseen kulttuuriin. Kannattaa kysyä tietenkin vanhemmilta ennen kuin päästää villeimmät suunnitelmat valloilleen. Vaihto-oppilasvuosi nimittäin maksaa paljon. Kohde maita on useita, voit valita perinteisen Jenkkilän tai eksoottisen Meksikon. Kovin kauaksi ei silti tarvitse lähteä, sillä Keski-Eurooppakin on täynnä loistavia kohteita, yleisimpinä mainittakoon Saksa ja Ranska.
Yleisesti ottaen vaihto-oppilas vuosi on mahdollisuus tutustua uuteen kulttuuriin, saada uusia ystäviä eripuolilta maailmaa, oppia puhumaan vierasta kieltä sujuvasti ja ennen kaikkea saada kasapäin uusia kokemuksia. Toki ongelmia mahtuu vuoden varrelle, aina ei oma paikka perheestä löydy helposti ja kielen kanssa on alussa ongelmia, mutta näistäkin selviää avoimella asenteella ja seikkailun halulla.

Tässä on kuva toiselta puolelta maailmaa lähestulkoon, nimittäin Uudesta-Seelannista. Ensimmäisenä (vas.) on Ritva (joka on suomalainen vaihto-oppilas), Ninne (myöskin Suomesta), Miriam (Meksikosta) ja Kristin (Norjasta). Kuva on Aucklandista ja takana satama maisemaa.
Jos olet kiinnostunut viettämään vuoden ulkomailla, löydät lisää tietoa vaihto-oppilas järjestöjen kotisivuilta
www.yfu.fi
www.ef.com
www.sts.fi
www.afs.fi
Terveisiä maailmalta
Koulustamme oppilaita on tänäkin vuonna vaihto-oppilaina maailmalla Yhdysvalloissa, Saksassa, Uudessa-Seelannissa ja Meksikossa. Seuraavassa luodaan lyhyt katsaus elämään Uudessa-Seelannissa ja Meksikossa. 17-vuotias Ninne Vesterinen lähti kolme kuukautta sitten "talviseen" Uuteen-Seelantiin ja niin ikään 17-vuotias Kaisa Iso-Sipilä lähti puolitoista kuukautta sitten helteiseen Meksikoon. Elämä erilaisessa kulttuurissa tuo mukanaan kaikenlaista. Kaisa kertoi varmaankin hyvin kuvaavasti "en ole kohdannut vielä yhtäkään yhtäläisyyttä Suomeen. Kaikki on erilaista ei huonolla tavalla, ei tosiaan, mutta niin onhan tää aika kaukana."
Koulun käynti Uudessa-Seelannissa ja Meksikossa on hyvin erilaista kuin Suomessa. Sekä Kaisan että Ninnen on pidettävä koulupukua. Meksikossa tapahtui jopa seuraavaa: "Viime viikolla luokassa kävi kaks ihmistä tarkistamassa puvun. Jopa sukat tarkistettiin ja niiden pitää olla tummansiniset ei mustat. Tytöiltä tarkistettiin kynnet ja ettei hame oo liian lyhyt ja pojilla ei saa olla pitkä tukka siitä tulee huomautus jos on." Kaisa sai myös tietää, että jos ei vaihda siniraidallista neuletakkiaan tummaan ei ole pääsyä kouluun.
Uusi-Seelantilaisessa koulussa on mahdollisuus valita paljon helppoja aineita esim. taiteita, valokuvausta ja urheilutieteitä. "Aineissa tehään kaikkia retkiä joka puolelle ja kaikkee käytännöllistä. Ei oo vaan tylsää teoriaa. Mun mielestä läksyjä ei oo ikinä tai sitten mä oon vaan missannu ne kaikki," kertoo Ninne koulunkäynnistään. Meksikossa taas Kaisalla on valinnaisia aineita kuin kaksi tuntia viikossa ja silloin hänellä on tai chi:tä. Muuten Kaisa opiskelee matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, englantia, espanjaa, tietotekniikkaa, Meksikon lakeja ja "jotakin psykan tapasta".
Ninne käy koulua päivittäin 8.45-15.00 ja päivän aikana on kaksi puolen tunnin taukoa. Kaisan koulu Meksikossa alkaa taas jo kello seitsemän ja loppuu yhdeltä, jolloin koulun ovet aukeavat ja pääsee pois. Kummassakaan maassa ei Suomeen tapaan saa koulusta ilmaista ruokaa vaan syödään omia eväitä tai ostetaan jotain koulun kahvilasta. Ninne kertoo, että tulee syötyä kaikenlaisia rasvaisia snackseja.
Meksikossa Kaisan koulu on yksi alueen arvostetuimmista ja ulkoinen kuva kertookin siitä. "Koulun ovia vartioi ASEISTETUT miehet koko päivän ja koulun ympäri menee korkea aita, joten lintsaaminen on mahdotonta jos ei halua riitoihin aseistetun miehen kanssa." Koulun sisällä tapahtuu Meksikossakin kuitenkin ulkoisesta kuvasta ja kovista säännöistä kaikenlaista," tunnit menee siihen kun porukka puhuu, tanssii, laulaa, soittaa kitaraa, heittää papereita, nukkuu "eli kaikkeen muuhun kun opiskeluun," Kaisa luettelee.
Uudessa-Seelannissa on koulun ohessa kaikenlaisia tapahtumia ja Meksikossakin juhlitiin itsenäisyyspäivää tanssimalla koulunpihalla ja unohtamalla uniformut kotiin. Tuona päivänä myös vaihto-oppilaat huutokaupattiin, mitä se sitten tarkkoittaakin.
Vapaa-aika kuuluu Uudessa-Seelannissa ja Meksikossa urheillessa ja kavereiden kanssa hengaillessa. Ninne pelaa jalkapalloa samassa joukkueessa host-siskonsa Tracyn kanssa ja Kaisakin kertoo urheilevansa ainakin kaksi kertaa viikossa. J Viikonloppuisin aika kuluu päivisin perheen kanssa ja iltaisin bailatessa. Meksikossa viikonloppu illat juhlitaan diskoissa ja Kaisan kertoman mukaan "Meksikossa on terveentytön merkki on se että haluaa discoon". Uudessa-Seelannissakin kemuja riittää, kotibileiden koko vaihtelee kymmenestä hengestä sataan ja bileitä kuulemma riittää joka viikonlopulle. Vapaa-aika Uudessa-Seelannissa ja Meksikossa vaikuttaa siis ainakin vauhdikkaammalta mihin tytöt täällä koto Suomessa ovat tottuneet.

Ninne (oik.) ja host-sisko Tracy juhlimassa
Ihmiset tuntuvat molemmissa maissa olevan suomalaisia avoimempia. Meksikolaisista Kaisa kertoo: "Ihmiset on kaikki tositosi kivoja mutta hirmu erilaisia kuin Suomessa! luulen että mun on kaikista vaikeinta olla tottua ihmisiin ja niiden tapoihin. Siis kaikki on tosi kivoja ja ystävällisiä ,mutta esim. kaikki, joka ikinen ihminen on tapaamisesta aina vähintään 30 min myöhässä. Mun sisko aina noin 50 min. siis valehtelematta! Se joskus ärsyttää! Eikä viivästymisestä olla ikinä pahoillaan! Ja salaisuus sana on tuntematon monille ihmisille. Siis ihmiset mukavia partyeläimia, mutta luottamista ei ole!"
Ja Ninne kertoo ihmisistä Uudessa-Seelannissa: "Yleisesti ottaen ihmiset on monta kertaa avoimempia ja kiinnostuneempia uusista ihmisistä, ainakin nuoriso. Mutta se pitää oppia et jos kerran sanoo ei, niin nää ei tuu kysyyn uudelleen, joten innostunu pitää olla. Täällä on paljon kiinalaisia ja japanilaisia ja eri saarilta, joten kiweja ei oo suhteessa ees paljoo. Aika kansainvälistä porukkaa siis!! Maoreja ei sillai arvosteta, en tiä mix... "
Perhettään molemmat tytöt kuvaavat sanalla "ihana" ja kiittelevät perhettä nopeasta sopeutumisestaan. Ja sopeutuminen on tytöiltä onnistunut molemmilta myös kavereiden ansiosta mainiosti.
Taloista ja asunnoista Ninne mainitsee niiden olevan melko isoja ja kaikissa on melkein 2 kerrosta ja parveke. Ikkunat taloissa on ohuet ja niistä tulee melkeinpä läpi ja on kylmä. Jokainen talo sisältää myös sähkölämmittimen. Meksikossa talot ovat erivärisiä kuten esimerkiksi violetteja, vihreitä, sinisiä ja oransseja. Kaisan koti on oranssi ja sisustus on intiaanikulttuurien tapasta. Talot on muuten keskikokoisia ja joissain taloissa on ilmastointi.
Ilmasto sekä Uudessa-Seelannissa ja Meksikossa ilmasto eroa paljon suomalaisesta. Kaisalla on ollut jopa ikävä kylmää: "Joka päivä vaan hikoaa kun on niiiiin pirun kuuma ja vielä kun on toi meren tuoma kosteus." Nyt Meksikossa on ollut myös trooppinen myrsky, joka on Kaisan asuinalueella vaikutanut kovana tuulena " tuulee niin, että meinaa ilmaan nousta ja hiekka pöllyää." Ninne taas meni Suomen kesästä Uuden-Seelannin talveen, joka tarkoittaa 5-10 asteen lämpötilaa "oikeen kylmää täällä ei tunneta"
Kaisa halusi kertoa meille myös mukavasta meksikolaisesta yksityiskohdasta eli liskoita. "Liskoja vilisee koulumatkoilla ja kodeissa. Meilläkin oon havainnu olohuoneessa ja keittiössä liskoja." Kaisa myös näki eräänä päivänä kauppakeskukseen mennessään hevosen tien vieressä: "Tie on kolmikaistainen yhteen suuntaan ja kaupungin isoin tie. Vähä mä katoin kun se hevonen vaan seiso siinä ilman mitään narua tai ihmistä."
Kaisa ja Ninne ovat myös havainneet kaikenlaista "uusista kotimaistaan". Ninne kertoo Uudesta-Seelannista: "Kauniinpaa on yleisesti ottaen. Kaikki on ihan päinvastoin kun liikenne on eripuolella ja vesi kiertää eri suuntaan. Lämmin tuuli tulee pohjoisesta ja eteläänpäin mentäessä tulee kylmempi."
Kaisa oli Meksikossa host-äitinsä kanssa muotinäytöksessä ja "äidin" käyttäytyminen siellä kertonee paljon meksikolaisista ihmisistä. "Ku lavalle nous nuoria miehiä niin mama päätti kiljua kuin 15-vuotias tyttö, että striptiis!!!" Kaisa on myös laittanut merkille Meksikossa vallitsevan korruption. "Ikävää mutta totta on myös se, että rikkaat loistaa ja köyhät ei."