Viikon 23 vaikuttajaksi on valittu Meri Taskinen. Hän pohtii kirjoituksessaan suomenkielen nykytilaa.

Tätä nykyä nuoret keksivät sanoja ja sanontoja omasta päästään. Tuskin kukaan enää miettii kieliopin sääntöjä kirjoittaessaan. Mutta tarkoittaako se, että kielemme rappeutuu?

Kielen rappeutumisella tarkoitetaan sanaston köyhtymistä, kieliopillisten sääntöjen unohtamista ja kirjakielen sekoittumista puhekieleen. Pinnan alla kytee pelko, että ajan mittaan puhekieli yleistyy eri paikkakunnilla siinä määrin, etteivät eri puolilla Suomea asuvat ihmiset ymmärrä toisiaan. Osittain pelko on aiheellinen; esimerkiksi ”stadin slangi” kuulostaa syntyperäisen hämäläisen korviin melkein vieraalta kieleltä. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että alueelliset vaihtelut tuovat koko kieleen lisää vivahteita ja sävyjä. Kirjakielen tärkein ominaisuus onkin sen säännöt, jotka ovat samat kaikille.

Media vaikuttaa kieleen ja kieli mediaan. Median kieli oli tyyliltään hyvin erilaista vielä kymmenen vuotta sitten. Esimerkiksi televisiossa oltiin jäykempiä ja myös sen ajan lehtijutut tuntuvat koukeroisilta ja vaikeaselkoisilta. Onko kuitenkin kuljettu liian pitkälle spektrin toiseen päähän? Nykyisin virallisia, asiakielisiä ohjelmia näkee vain muutamalla kanavalla ja rennot tosi-tv-ohjelmat ovat vallanneet parhaat katseluajat.

Uutinen ylioppilaiden kirjoitustaidosta on nostanut suuren kohun. On väitetty, että ylioppilaiden kirjoitustaidon taso on romahtanut, koska he lukevat yhä vähemmän. Syy tähän on lukioiden ainevalinnoissa; kirjoittamista ei harjoitella riittävästi. Tästä on kuitenkin vielä matkaa kielen rappeutumiseen. Äidinkieli on vahvasti mukana koko peruskoulun ajan, joten opettajilla on ainakin yhdeksän vuotta aikaa takoa kieliopillisia hienouksia tulevaisuuden ylioppilaiden päähän.

Suomen kieli muuttuu jatkuvasti. Voisi sanoa, että se elää kansan mukana. Tällainen kielellinen kehitys on elintärkeää, koska vain kuolleet kielet pysyvät samanlaisina vuodesta toiseen. On luontevaa, että puhetyyli riippuu puhujasta. Harva ajattelee kirjakielellä, ja tuskin kukaan käyttää puheessaan vain kirjakieltä. Siksi onkin ongelmallista, että tiedotusvälineiden puhe on niin virallista. Kun haastatellaan tavallisia ihmisiä televisioon, he joutuvat ponnistelemaan muistaakseen sanojen sijamuodot ja oikeat päätteet. Tällöin puheesta tulee helposti katkeilevaa ja se puolestaan vähentää puhujan arvovaltaa sekä uskottavuutta.

Kielemme muuttuu ajan mukana, se on tosiasia, jolle ei voi mitään. Tapahtuuko muutos parempaan vai huonompaan suuntaan – kuka tietää?